Haluan ajatella, että omalla tekemisellään voi vaikuttaa omaan menestykseensä. Ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että kaikki olisi vain itsestä kiinni. Sen sijaan näyttää olevan totta, että omat toimet ja päätökset parantavat merkittävästi menestymisen mahdollisuuksia, mutta tuurillakin on merkitystä. Oma tarinani on tästä oivallinen esimerkki.
Lapsuudessani meillä oli kaikki hyvin. Ruokaa oli pöydässä, oli kelinmukaiset vaatteet ja saatiin harrastaa. Silloin tällöin tehtiin myös lomareissuja. Ei mitään luksusta tai premiumia, mutta aivan mukavaa silti. Eipä sitä luksusta toisaalta osannut kaivatakaan, enkä kyllä oikein ole vieläkään siihen oppinut. Duunariperheessä silti harvemmin oli varaa mihinkään ”ylimääräiseen”, rahaa käytettiin aika tarkasti. Säästeliäisyyden merkityksen opin jo kotoa, ja toisaalta sitä taisi olla jossain määrin ihan perusluonteessakin. Vai tunnetko monta sellaista, jotka ovat muuten vain säästäneet lapsena joulukalenterin suklaat jouluaatoksi?
Vai tunnetko monta sellaista, jotka ovat muuten vain säästäneet lapsena joulukalenterin suklaat jouluaatoksi?
Opiskelijana rahaa oli aika vähän, mutta kävin opintojen ohella osa-aikatöissä. Pitihän baarireissut jollain rahoittaa. Sehän oli siinä kohtaa hauska, joskin aika kallis harrastus, mihin oli helppo upottaa kaikki liikenevä. Kauppatieteen opinnoissa sain myös kiinni alan termistöstä, ja toki oli myös muodikasta, että jokaisella oman elämänsä vuorineuvoksella oli osakkeita. Mahdoin ostaa testiksi muutaman lapun Nordeaa ymmärtämättä asiasta sen enempää. Jossain vaiheessa myös pankintäti suositteli ostamaan pankin rahastoja, ja niihinkin tuli laitettua muutama satanen. Ei ehkä optimaalista sijoitustoimintaa, mutta tyhjää parempi kuitenkin.
Ensikosketus arvopapereihin oli siis otettu, kun siirryin työelämään. Sen mukana tulikin merkittävästi isompia käännekohtia eteen oman talouden kehittämisen näkökulmasta. Niillä on valtaisi merkitys vielä tänäkin päivänä. Ensinnäkin kuukausipalkka oli VALTAVA suhteessa siihen, mihin olin osa-aikatyössä opiskelijana tottunut. Tässä pitää tietää, ettei palkka valtakunnallisessa vertailussa todellakaan alkuun ollut iso, pikemminkin päin vastoin. Aina riippuu, mihin verrataan.
Urani alkupäässä tutustuin töissä kavereihin, joilla olikin jo hieman enemmän sijoituskokemusta. Osalla oli ehtinyt muutama liira jo kertyä taskuunkin ja oli siis jonkinlaista näyttöä siitä, että ymmärtää mitä on tekemässä. Se, että lähipiirissä oli onnistujia, innosti ja antoi uskoa siihen, että kyllähän minäkin voisin tuossa sijoitushommassa pärjätä. Tämä on se osuus, johon viittasin tuurina – minulle on ollut iso merkitys sillä, millaisia kavereita on matkalla osunut kohdalle.
Osallistuin jossain välissä sijoittajantaipaleeni alkua myös sijoitusvalmennukseen, mikä oli hyvä juttu. Se osallistuminenkin oli erään kaverin aikaansaannosta, kun kuuntelin hänen suositustaan herkällä korvalla. Tuurilla oli siis osansa tässäkin käänteessä. Valmennuksesta tarttui matkaan etenkin suunnitelmallisuuden merkitys, mikä on kantanut hyvin. Höntyily ja hermoilu ovat sijoittajan pahimpia vihollisia.
Laadinkin seuraavaksi sijoitussuunnitelman, jota sitten lähdin noudattamaan. Nyt se ihan alkuperäinen versio näyttää hieman hassulta, mutta kyllä siinä ajatus oli jo ihan oikean suuntainen. Olen nyt toiminut sen periaatteita seuraten reilun 10 vuotta, pariin kertaan yksityiskohtia viilaten. Suunnitelma auttaa pysymään raiteilla ja etenemään kohti tavoitteita. Ihan hyvin on mennyt.
Yhteenveto voisi olla jotain sen suuntaista, että opiskelu kannattaa. Vielä lisäksi, kun kuuntelee mitä ympärillä puhutaan, voi oppia jotain arvokasta. Jos mahdollista, niin kannattaa pyrkiä jutulle useankin kokeneemman sijoittajan kanssa ja poimia arvokkaista kokemuksista itselleen tärkeimmät opit. Valmennuskaan ei ole huono idea. Kannustan ehdottomasti oman suunnitelman laatimiseen, koska sama sijoitustyyli ei millään sovi kaikille.
Taloudenpitäjä
