Osinkoaristokraatilla viitataan yhtiöön, joka on kyennyt kasvattamaan maksamaansa osinkoa yhtäjaksoisesti vähintään 25 vuoden ajan. Kotimaisen pörssin osalta on käytetty merkittävästi helpompaa määritelmää, jossa tällä termillä on voitu viitata yhtiöihin, joilla on vähintään 10 vuoden osingonkasvatusjakso. Lisäksi voidaan puhua osinkokuninkaista, kun yhtiö on kyennyt kasvattamaan jakamaansa osinkoa yli 50 vuoden ajan. Näitäkin yhtiöitä löytyy useamman kymmenen verran. Osinkosijoittamisesta kiinnostuneet törmäävät osinkoaristokraatteihin ja -kuninkaisiin hyvinkin nopeasti. Mitä sijoittajan pitäisi näistä yhtiöistä tietää?
*Markkinointiyhteistyössä Nordnet
Vakaata kasvua
Jotta yhtiö kykenee kasvattamaan osinkoaan pitkäjänteisesti vuosikymmenten yli, täytyy sen liiketoiminnan kestää keliä erinomaisen hyvin. Kun puhutaan yli 25 vuoden aikajänteestä, siihen osuu väkisinkin useampikin kriisi ja pörssiromahdus. Perusliiketoiminnan on oltava hyvin kannattavaa ja tervettä, jotta yhtiö pystyy jatkamaan osingonkasvatusta vaikeampinakin talousvuosina. Se onkin paras etu, mitä osinkoaristokraatit ryhmänä tarjoavat sijoittajalle: vakautta ja kohtuullista kasvua, oli tilanne mikä tahansa.
Onko osinkoaristokraatteihin sijoittaminen tuottoisampaa, kuin pörssiin keskimäärin? Tälläkään kertaa emme pysty ennustamaan tulevaisuutta, mutta historiasta voimme tehdä tiettyjä nostoja oman arviomme tueksi. Jos verrataan S&P 500 indeksin ja S&P 500 osinkoaristokraattien tuottoja, voidaan todeta, ettei kokonaistuotto ole merkittävästi poikennut 20 vuoden aikajänteellä (CAGR 10,4 % Dividend Aristocrats vs. CAGR 10,5 % S&P 500; tarkasteluväli 2/2005–2/2025). Riskikorjattu tuotto on kuitenkin osinkoaristokraateilla parempi, minkä ei pitäisi olla valtaisa yllätys.
Kontrausta ja kokonaistuottoa
Ainakin minulle osa osinkoaristokraattien vetovoimaa on niiden kyky tuottaa arvoa silloinkin, kun monet muut yhtiöt eivät siihen kykene. Ja maksaa edelleen kasvavia osinkoja silloinkin, kun useille muille ei jää tulosta jaettavaksi. Vahvojen ja kestävien osinkoyhtiöiden avulla sijoittajalle jää hankalassakin markkinassa enemmän liikkumavaraa ja vaihtoehtoja: kun talous sakkaa ja pörssissä rytisee, osingot ovat entistä arvokkaampia, koska niillä pystyy ostamaan edullisemmin lisää osakkeita salkkuun. Jos yhtiö on kestänyt aiemmin kriisejä hyvällä menestyksellä, on sillä hyvä kyky kestää niitä jatkossakin. Aina on tietenkin mahdollista, että tietyn yhtiön bisnes sulaa alta kokonaan, minkä voi aiheuttaa esimerkiksi jokin teknologinen murros ja siitä aiheutuva kysynnän pysähtyminen. Yli 50 vuotta osinkoaan kasvattaneiden osinkokuninkaiden listalla onkin vain yksi teknologiayhtiö, mikä kuulostaa aika luonnolliselta.
Pitkäjänteisessä sijoittamisessa kokonaistuotto on avainasemassa, kun tavoitellaan salkkuun kasvua. Osinkosijoittajaa närästää osinkojen verotus, mikä syö tietysti osan tuotoista. Osakesäästötilillä verovaikutusta pystyy lykkäämään, kun osingoista ei makseta veroa erikseen, vaan veroa menee vasta kun tililtä nostetaan varoja. Toisaalta on hyvä huomata, että arvo-osuustilillä 15 % osingoista on verovapaata, kun taas osakesäästötilillä ei tätä huojennusta ole. Tämän lisäksi eri maiden välillä on sopimuksia osinkojen verottamisesta siten, ettei niitä verotettaisi moneen kertaan. Kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset osingot ovat ainakin toimineet verotuksen suhteen saumattomasti, eikä minun ole täytynyt tehdä toimia saadakseni oikeat osingot oikeilla veroilla tilille. Ulkomaisten osinkojen suhteen kannattaa siis kuitenkin olla tarkkana ja selvittää etukäteen, kuinka tietyn maan kanssa osinkojen verotus toimii ja edellyttääkö se sijoittajalta omaa aktiivisuutta.
Osinkoja ymmärretään toisinaan myös väärin. Se ei ole mitään ”lisärahaa” tai ”lisätuottoa” sijoittajalle. Käytännössä omistaja siirtää jo omistamaansa rahaa taskusta toiseen. Ja useimmiten vieläpä siten, että matkalla taskusta taskuun verokarhu kahmaisee oman siivunsa valtion kirstuun. Teknisesti olisi tehokkaampaa, että yhtiö ei maksa osinkoa (ja aiheuta verovaikutusta omistajilleen) vaan investoi tuotot liiketoiminnan kehittämiseen. Tämä ”tehokkuus” edellyttää toki sitä, että yhtiö tunnistaa riittävän tuottoisia investointikohteita ja saa vietyä investoinnit suunnitellusti maaliin. Osinko on kuitenkin hyvin konkreettista, euromääräistä tuottoa, jolla sijoittaja voi tehdä mitä parhaaksi katsoo. En tiedä, rohkenenko ajatella onnistuvani tuottojen investoinnissa paremmin kuin pörssiyhtiöiden johtoryhmät keskimäärin, mutta pidän kyllä vapaudestani tehdä näitä valintoja.
Pääraaka-aine vai mauste?
Miten osinkoaristokraatit olisi hyvä asemoida sijoitussuunnitelmassa? Se riippuu tietenkin sijoittajasta ja tavoitteista. Melko varmaksi voi sanoa, ettei osinkoaristokraateilla tehdä satumaisia rakettinousuja. Samalla kuitenkin rohkenee ennustaa, että kyyti on huomattavan tasaista verrattuna vaikkapa kasvuyhtiöihin. Jos osinkojen kerryttäminen on sijoittajalle tärkeää, on sellaisessa salkussa varmasti paikkansa myös pitkän linjan osinkoyhtiöille.
Omassa salkussani on kourallinen osinkoaristokraatteja näyttelemässä tietynlaista osinkovirran kivijalkaa. Esimerkiksi kanadalainen Fortis (FTS) tuottaa salkkuuni keskihintaansa nähden reipasta 5 % osinkoa. Fortis on kasvattanut osinkoaan nyt 51 vuotta putkeen ja yhtiö arvioi kasvattavansa osinkoa edelleen 4-6 % P.A. vuoteen 2029 saakka samalla, kun voitonjakosuhde pyörii terveellisellä tasolla reilussa 70 prosentissa. Minun strategiaani sopiin hyvin, että eräänlainen perustuotto tehdään vakailla osinkoyhtiöillä, ja sen roolin osinkoaristokraatit näyttelevät hienosti.
Osinkoaristokraatteja salkkuunsa kaipaavan ei ole myöskään välttämätöntä lähteä valikoimaan käsin jokaista yhtiötä salkkuunsa, sillä tokihan osinkoaristokraateistakin löytyy ETF-rahastoja, joissa saa vakaasti kasvavaa osinkotuottoa hyvällä hajautuksella. Varmasti ihan hyvä vaihtoehto, joskin itse olen nauttinut kyllä osakepoiminnasta nimenomaan erityisesti osinkoaristokraattien kohdalla. Saattaa hyvin olla kyse valheellisestakin turvallisuuden tunteesta, mutta analyysit ovat aika paljon suoraviivaisempia, kuin kasvuyhtiöiden maailmassa. Toistaiseksi on kyllä mennyt ihan hyvin ja odotusten mukaisesti!
Muista skannata yhtiöt
Osakepoiminnassa pitää tehdä läksyt ennen sijoituspäätöksiä, ja sama koskee osinkoyhtiöitäkin. Kannustan lämpimästi tutustumaan mahdollisiin kohdeyhtiöihin huolellisesti. Jos yksi keskeinen tavoite on nimenomaisesti hankkia kasvavia ja vakaita osinkovirtoja, silloin niihin liittyviin mittareihin on hyvä kiinnittää erityistä huomiota. Tässä on varmasti useita tapoja ja mittareita, mutta ainakin voitonjakosuhde (payout ratio) pitää olla kestävällä tasolla, jotta osingonkasvuun uskaltaa luottaa. Jos voitonjakosuhde on pidemmällä historialla selvästi alle 90 %, mielellään 70…80 %, niin sijoittaja tietää, että osinkoa on mahdollista kasvattaa nykyiselläkin tulostasolla verrattain tukevasti, ennen kuin kone alkaa tosissaan piiputtaa. Osingonjakosuhteen rinnalle onkin silti hyvä tutkia liikevaihdon ja tuloksen kehitystä monivuotisesti, samoin kuin velkaantuneisuutta. Maltillisempi vivutus jättää yhtiölle pelivaraa korkoympäristön muutoksissa ja turvaa osinkoa sitä kautta.
Voit tutustua osinkoyhtiöihin esimerkiksi Nordnetissä, jonka palvelua tykkään itse käyttää. Numeroiden pitää olla kunnossa, ja sen lisäksi sijoittajalla pitäisi olla oma arvio siitä, millaista kohdeyhtiön palveluiden tai tuotteiden kysyntä on tulevaisuudessa. Perusliiketoiminnan pitää kuitenkin olla kannattavasti kasvavaa, koska osinkoa ei voida ilman sitä kestävästi ylläpitää, saati kasvattaa.
Tässä esitetty ei ole eikä sitä tule käsittää sijoitussuositukseksi tai kehotukseksi merkitä, ostaa tai myydä arvopapereita.
Sijoittamiseen osake- ja pääomamarkkinoilla liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi nousta tai laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman kokonaan. Historiallinen tuotto ja kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta. Tutustu rahastoesitteeseen ja avaintietoasiakirjaan ennen sijoituspäätösten tekemistä.
Taloudenpitäjä
